Aviomies ja "lapset"

Aviomieheni, Tero Mustalahti ja rottalapsi

Olen naimisissa. Meidät vihittiin Turun linnan kappelissa 21.5.2005. Olen miehestäni, Tero Mustalahdesta, montaa mieltä, mutta lapsista hän ainakin osaa pitää hyvää huolta, vaimostakin välillä: aina silloin, kun haluaa ;)

Tässä menee Jerun ja Nimran poikanen Getsemane Teron paidan sisään...

Menimme kihloihin vuonna -03 ja silloin vanhanaikaisesti päätettiin hääpäiväkin. Kumpikaan ei suunnitellut kovin suurta perhettä... Seuraavana vuonna putosin pahasti hevosen selästä ja haaveet lapsista (joita ei kyllä ollutkaan) sai sitten heittää siihen. Paraneminen kävelykuntoon kesti kauan. Olin ymmärrettävästi todella masentunut. Olin ratsastanut 17-vuotta ja hevoset olivat minulle koko elämä, samoin liikunta yleensä.

... ja tässä tulee saman poikueen Uusi viini paidasta ulos.

Kun pääsin jo jollain lailla liikkumaan, tulin kerran kotiin eläinkaupasta rotan kanssa. Meillä oli silloin jo ollut kaneja ja marsuja. Kerroin Terolle olleeni "paha tyttö". Tero kysyi vihaisesti: "Ei kai taas uusi marsu!", vaikka niitä oli vain kaksi (se oli sitten varmaan kaksi liikaa). Kerrottuani sen, että se on rotta, kommentti oli vaan, että "Ai." ja "Mitä syödään tänään?" Jos Tero olisi tiennyt silloin sen, mitä tietää nyt, olisi varmaan käskenyt kiikuttamaan sen rotan takaisin ja vaihtamaan pariin marsuun!!

Rotalle piti tietysti hommata kaveri tai pari ja koska olin kasvattanut gerbiilejä -90 luvun puolivälissä, näyttelyihin tuli lähdettyä alusta asti. Sillä on ollut suuri vaikutus kuntoutumiseeni, sekä henkiseen että fyysiseen. Sain uusia ystäviä ja rottien hoitaminen ja näyttelyttäminen edellyttivät fyysesti sellaisia asioita, joihin en ennen pystynyt.

Teron olkapäällä todella rennosti ottava Golgata

Tutustuin täällä Turussa Zaya's rottakasvattajiin Saijaan ja Telluun ja aloin ottamaan heiltä sijoitusnaaraita. Ensin naaraat synnyttivät kasvattajilla ja saatoin saada kaksiviikkoiset poikaset hoidettavikseni, mutta myöhemmin sain seurata lasten kasvua alusta asti ja hoitaa ihan pieniä rotanalkuja. Tero antoi minun hoitaa yksin lapsia, hän kun huolehti vasta "mallikansalaisista" eli murrosiän ohittaneista.

Golgata, black, rex, i: Fin Ch Jerusalem - e: Bet-Nimra

Kyllähän siinä niin kävi, että vaikka olin itselleni vannonut, etten enää ala kasvattamaan, niin eihän se biologinen kello armoa antanut ja omia lapsia oli saatava!!! Aluksi ajattelin sen olevan vain hairahdus, mutta... Vaikka minulle edelleen syntyy ja tulee hoidettavaksi Zaya's lapsia, niin jokainen oma poikue on tehnyt minut yhä varmemmaksi siitä, että omia lapsia on oltava, minun on saatava olla ÄITI.

Isukin olkapäällä on maaginen nukuttava vaikutus. Golgata

On myös käynyt niin, etten aina ole pystynyt esim. sairaalareissujen vuoksi hoitamaan poikasia, joita meille on syntynyt. Ja Tero onkin löytänyt itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Hän on oikeasti aivan mahtava isukki! Tuolla on nytkin Jerun ja Nimran poikue "isin" kimpussa, kun "äitee" kirjottaa ja ko. poikueen on pääsääntöisesti isukki hoitanutkin, kun syntyivät minulle kuin lahjana, lohdutukseksi, kun olin toipumassa niskan välilevytyräleikkauksesta. Olin niiden elämän alkutaipaleen sairaalassa ja sitten vielä kuntoutuskeskuksessa. 

Teron suhde rottiin ja lapsiin on todella ihana; rauhallinen ja hellä. Laitan tähän lopuksi kuvia, koska ne kertovat paljon enemmän kuin koskaan voisin sanoin kertoa. Tällä hetkellä osa poikasista leikkii, osa nukkuu Teron paidan sisällä ja osa olkapäällä.

"Isi, isi anna minunkin leikkiä noilla jutuilla sun silmien päällä!": Betfage

"Isi anna pusu tai nuolla hampaat": Betfage

Niinkuin yleensä iltaisin ennen iltasatua ja ihan ihka oikean äidin maitoa :) 

Tuikku

ROTTALASTEN ILTASATU:

Olipa kerran pieni rottatyttö, jolla oli neljä pientä rottasiskoa ja yksi veli. Eräänä päivänä ne lähtivät äitinsä kanssa etsimään viljavarastoa, mutta aluksi sellaista ei tuntunut millään löytyvän. Koko päivän äiti ja lapset etsivät, mutta ei löytynyt muuta kuin lyhteistä maahan pudonneita siemeniä. Äiti toki imetti välillä lapsiaan lehden alla, mutta poikaset olisivat tarvinneet jo muutakin ruokaa. Äidilläkin alkoi jo olla aikamoinen nälkä.

Seuraavana aamuna päätti pieni rottatyttö lähteä yksin ennen muita etsimään viljavarastoa. Tyttö etsi aluksi touhukkaasti, mutta kohta sen tuli väsy ja sen tassuihin alkoi sattua. Sen oli ihan pakko ottaa pienet päiväunet lehtikasassa. 

Herättyään pieni rottatyttö kuuli, kuinka sen äiti kutsui sitä hädissään. Se venytteli jalkojaan ja huomasi korkealla päänsä päällä roikkuvia, keltaisia, isoja mollukoita. Se juoksi äkkiä kohti äidin kutsuhuutoa ja kertoi ihmeellisistä, keltaisista palluroista. Äiti silloin innostui ja kutsui koko pesueen mukaansa paikalle, josta ne olivat löytyneet. 

"Isi, en varmaan anna pusua! Mää oon poika!!": Zaya's "Lambi"

"Lapsukaiset, nämä ovat maissintähkiä ja niistä riittää meille syötävää moneksi viikoksi!", selitti äiti innostuneella äänellä. Eikä rottapoikueelta enää puuttunut ruokaa sinä syksynä.   

                                    - kertoi: Tero