Aviomies ja "lapset"

Aviomieheni, Tero Mustalahti ja rottalapsi

Olen naimisissa. Meidät vihittiin Turun linnan kappelissa 21.5.2005. Olen miehestäni, Tero Mustalahdesta, montaa mieltä, mutta lapsista hän ainakin osaa pitää hyvää huolta, vaimostakin välillä: aina silloin, kun haluaa ;)

Tässä menee Jerun ja Nimran poikanen Getsemane Teron paidan sisään...

Menimme kihloihin vuonna -03 ja silloin vanhanaikaisesti päätettiin hääpäiväkin. Kumpikaan ei suunnitellut kovin suurta perhettä... Seuraavana vuonna putosin pahasti hevosen selästä ja haaveet lapsista (joita ei kyllä ollutkaan) sai sitten heittää siihen. Paraneminen kävelykuntoon kesti kauan. Olin ymmärrettävästi todella masentunut. Olin ratsastanut 17-vuotta ja hevoset olivat minulle koko elämä, samoin liikunta yleensä.

... ja tässä tulee saman poikueen Uusi viini paidasta ulos.

Kun pääsin jo jollain lailla liikkumaan, tulin kerran kotiin eläinkaupasta rotan kanssa. Meillä oli silloin jo ollut kaneja ja marsuja. Kerroin Terolle olleeni "paha tyttö". Tero kysyi vihaisesti: "Ei kai taas uusi marsu!", vaikka niitä oli vain kaksi (se oli sitten varmaan kaksi liikaa). Kerrottuani sen, että se on rotta, kommentti oli vaan, että "Ai." ja "Mitä syödään tänään?" Jos Tero olisi tiennyt silloin sen, mitä tietää nyt, olisi varmaan käskenyt kiikuttamaan sen rotan takaisin ja vaihtamaan pariin marsuun!!

Rotalle piti tietysti hommata kaveri tai pari ja koska olin kasvattanut gerbiilejä -90 luvun puolivälissä, näyttelyihin tuli lähdettyä alusta asti. Sillä on ollut suuri vaikutus kuntoutumiseeni, sekä henkiseen että fyysiseen. Sain uusia ystäviä ja rottien hoitaminen ja näyttelyttäminen edellyttivät fyysesti sellaisia asioita, joihin en ennen pystynyt.

Teron olkapäällä todella rennosti ottava Golgata

Tutustuin täällä Turussa Zaya's rottakasvattajiin Saijaan ja Telluun ja aloin ottamaan heiltä sijoitusnaaraita. Ensin naaraat synnyttivät kasvattajilla ja saatoin saada kaksiviikkoiset poikaset hoidettavikseni, mutta myöhemmin sain seurata lasten kasvua alusta asti ja hoitaa ihan pieniä rotanalkuja. Tero antoi minun hoitaa yksin lapsia, hän kun huolehti vasta "mallikansalaisista" eli murrosiän ohittaneista.

Golgata, black, rex, i: Fin Ch Jerusalem - e: Bet-Nimra

Kyllähän siinä niin kävi, että vaikka olin itselleni vannonut, etten enää ala kasvattamaan, niin eihän se biologinen kello armoa antanut ja omia lapsia oli saatava!!! Aluksi ajattelin sen olevan vain hairahdus, mutta... Vaikka minulle edelleen syntyy ja tulee hoidettavaksi Zaya's lapsia, niin jokainen oma poikue on tehnyt minut yhä varmemmaksi siitä, että omia lapsia on oltava, minun on saatava olla ÄITI.

Isukin olkapäällä on maaginen nukuttava vaikutus. Golgata

On myös käynyt niin, etten aina ole pystynyt esim. sairaalareissujen vuoksi hoitamaan poikasia, joita meille on syntynyt. Ja Tero onkin löytänyt itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Hän on oikeasti aivan mahtava isukki! Tuolla on nytkin Jerun ja Nimran poikue "isin" kimpussa, kun "äitee" kirjottaa ja ko. poikueen on pääsääntöisesti isukki hoitanutkin, kun syntyivät minulle kuin lahjana, lohdutukseksi, kun olin toipumassa niskan välilevytyräleikkauksesta. Olin niiden elämän alkutaipaleen sairaalassa ja sitten vielä kuntoutuskeskuksessa. 

Teron suhde rottiin ja lapsiin on todella ihana; rauhallinen ja hellä. Laitan tähän lopuksi kuvia, koska ne kertovat paljon enemmän kuin koskaan voisin sanoin kertoa. Tällä hetkellä osa poikasista leikkii, osa nukkuu Teron paidan sisällä ja osa olkapäällä.

"Isi, isi anna minunkin leikkiä noilla jutuilla sun silmien päällä!": Betfage

"Isi anna pusu tai nuolla hampaat": Betfage

Niinkuin yleensä iltaisin ennen iltasatua ja ihan ihka oikean äidin maitoa :) 

Tuikku

ROTTALASTEN ILTASATU:

Olipa kerran pieni rottatyttö, jolla oli neljä pientä rottasiskoa ja yksi veli. Eräänä päivänä ne lähtivät äitinsä kanssa etsimään viljavarastoa, mutta aluksi sellaista ei tuntunut millään löytyvän. Koko päivän äiti ja lapset etsivät, mutta ei löytynyt muuta kuin lyhteistä maahan pudonneita siemeniä. Äiti toki imetti välillä lapsiaan lehden alla, mutta poikaset olisivat tarvinneet jo muutakin ruokaa. Äidilläkin alkoi jo olla aikamoinen nälkä.

Seuraavana aamuna päätti pieni rottatyttö lähteä yksin ennen muita etsimään viljavarastoa. Tyttö etsi aluksi touhukkaasti, mutta kohta sen tuli väsy ja sen tassuihin alkoi sattua. Sen oli ihan pakko ottaa pienet päiväunet lehtikasassa. 

Herättyään pieni rottatyttö kuuli, kuinka sen äiti kutsui sitä hädissään. Se venytteli jalkojaan ja huomasi korkealla päänsä päällä roikkuvia, keltaisia, isoja mollukoita. Se juoksi äkkiä kohti äidin kutsuhuutoa ja kertoi ihmeellisistä, keltaisista palluroista. Äiti silloin innostui ja kutsui koko pesueen mukaansa paikalle, josta ne olivat löytyneet. 

"Isi, en varmaan anna pusua! Mää oon poika!!": Zaya's "Lambi"

"Lapsukaiset, nämä ovat maissintähkiä ja niistä riittää meille syötävää moneksi viikoksi!", selitti äiti innostuneella äänellä. Eikä rottapoikueelta enää puuttunut ruokaa sinä syksynä.   

                                    - kertoi: Tero

Ihmelapsista tuli pääsiäislapsia

Kaikki edellistä tekstiäni lukeneet tietävät, etteivät meidän ihmelapset, joiden syntymään uskottu lainkaan, syntyneet pääsiäisenä. Mitä minä sitten pääsiäisestä horisen?

Erään laajalle levinneen uskomuksen mukaan n. 2000 vuotta sitten pääsiäisenä tapahtui suuri ihme. Kuollut nousi haudastaan ja antoi haluaville uuden elämän. Nämä poikaset saivat nimensä sitten pääsiäisen aikaan ja koska nekin ovat meille ihmepoikue, kutsumme niitä myös pääsiäispoikueeksi riippumatta syntymäajasta.

Palatakseni rottiin, joita tämä blogi käsitteleekin, ne poikasten nimet, joita olen tässä jo lupaillutkin:

Tämä kakkiva neitokainen on black rex tyttö "Getsemane"

Tämä "komistus" on black rex poika "Golgata"

Tämä syötävän suloinen otus on sk tyttö "Betfage"

Tässä toinen suloisista agouti tytöistämme "Liiton veri"

Ja tässä toinen agouti tyttö, nimeltään "Uusi viini", peseytyy äidin kädessä

Poikaset saivat pääsiäisaiheiset nimet. Aikaisemmin olen nimennyt rottani Raamatussa esiintyvien paikannimien mukaan. Tässä poikueessa on nyt kolme pääsiäisen tapahtumiin liittyvää paikan nimeä: "Getsemane", "Golgata" ja "Betfage". Myös nimet: "Liiton veri" ja "Uusi viini" liittyvät läheisesti pääsiäisen tapahtumiin Raamatussa.

Näin minä siis nimeän rottani ja moni ns. vastanimeää ne heti kotona. Yksi sijoitusrotistani on kotinimeltään Hell ;) Mutta minut tuntevat tietävät, etten ole tiukkapipoinen, huumoriton tai yritä ajaa teitä takaa Raamattu kädessä lyödäkseni teiltä tajun kankaalle. Viimeksi näyttelyssä puhuin mm. halvoista, Virolaisista, "vaeltavista" rintaimplanteista ja saman firman peppuimplanteista, joista oli dreeni jäänyt poistamatta. Miten tämä liittyy rottiin... sen tietää ainakin Elina Ilves.


Tuikku

Ihmelapset

Bet-Nimra oli jo kahdeksan kuukautta. Sitä oltiin yritetty astuttaa aikaisemmin jo yhdellä uroksella, mutta eihän se ollut tullut kantavaksi. Ja nyt (edelleen) Nimrassa on sellaistakin "vikaa", että ruoka tuppaa maistumaan ja se ei oikein auta siinä kantavaksi tulemisessa ja kahdeksan kuukauden ikäkin on ensisynnyttäjälle aika paljon. En siis suuria odottanut, kun astuttelin sitä lempilapsellani Fin Ch Jerusalemilla. Oikeastaan ajattelin koko touhun olevan täydellistä ajan hukkaa, mutta...

Nimra on luonteeltaan aivan uskomaton rotta! Se suhtautuu kaikkeen rauhallisen harkiten ja rakastaa ihmisiä. Eikä siinä vielä kaikki: Nimralla kun ei ole mitään muita rottiakaan vastaan. Se vain haluaa elää rauhassa ja tappelematta kaikkien kanssa ja saada oman osansa rapsutuksista ja muiden huomaamatta mahdollisimman suuren osan ruuasta! Nimra on jopa ehtinyt elää aika monenlaisessa laumassa. Ja minulla on lähiaikoina ollut russian buff kasvatuksessa hiukan liian lujaluonteisia rottia. Olen jättänyt monta niistä luonteen takia käyttämättä. Siksi odotin Nimralta paljon ja varsinkin tältä yhdistelmältä. Nimra vaan ei tullut kantavaksi.

Fin Ch Jerusalem. Ihana lammasrotta (rex, buff). Itseasiassa ensimmäisestä minulle syntyneestä rex-poikueesta. Jerusalem menestyi myös näyttelyissä samoin kuin veljensä Jeriko, niiden kihara, kun oikeasti on kiharaa. Pojat ovat myös luonteeltaan ihania, Pet-hurmureita.

Tässä Jerusalem täysin trimmaamatta lammaskarvassaan

Kävi niin, että jälleen kerran Nimralla ja Jerulla oli kiihkeä yö, mutta aamulla odotti kauhunäytelmä. Nimralla on ikävä tapa potkia taakseen niin naaraita, kuin tätä urostakin. Ei tosissaan, mutta tällä kertaa osuvasti. Jerun silmä oli puhjennut! Jerulle soitettiin sitten eläinlääkäriaika ja se pääsi ihan silmäspesialistille, joka vieläpä ymmärsi jotain rotistakin. Minua pelotti hirveästi, kun Jeru nukutettiin silmän poistoa varten, mutta jännitti eläinlääkäriäkin, kun sanoin sen olevan arvokas jalostuseläin ja pyysin häntä nukuttamaan sen mahdollisimman varovasti. Sitten vaan odottelin, että soitetaan, että Jeru on kuollut tai kello lyö kuusi ja voin hakea Jerun kotiin. Klo. 17.41 kun olin valmistautumassa hakemaan Jerua, tuli tekstiviesti. Käteni tärisivät, kun avasin viestiä ja kun luin sitä, huusin riemusta ääneen tyhjässä asunnossani!: "Hei! Jerusalem on herännyt operaatiosta joten voitte tulla jo hakemaan hänet. terv. Laura, pet-vet".

Tässä nykyisin yksisilmäinen "merirosvomme". Toisen silmän puuttuminen ei haittaa Jerua millään tavalla. Edelleen se on pomo ja löytää ruokakätköt nopeimmin.

Jatkoimme "astutuksia", mutta Nimra vain oli rakastunut Jeruun ja kun Jeru yritti sitä astua, se kääntyi selälleen makaamaan sen alle. Lopulta ne vain aina menivät yhdessä nurkkaan nuolemaan ja kirputtamaan toisiaan ja makoilemaan milloin minkäkinlaisessa kasassa. Nimrassa ei näkynyt mitään kantavaksi tulemisen merkkejä. Ja niin se jatkoi laumassaan asumista.

12.3. minä menin niskan välilevytyrän poistoleikkaukseen. Samalla korjattiin muutenkin viallista kaularankaa. Jouduin jäämään sairaalaan pidemmäksikin aikaa. 19. päivä Tero sanoi, että Nimra on varmaan kantavana, kun se on niin iso. Laskimme päiviä viime kiimasta/astumisesta ja sen mukaan sen sitten pitäisi synnyttää 21.-23. päivä. Kyselin Terolta onko hän nyt aivan varma ja miten se käyttäytyy muuta laumaa kohtaan. Tero kertoi sen rakentaneen taloon pesän. Kai se ajatteli, että muu lauma voi sitten välillä ihan hyvin hoitaa vauvoja. Minä en kyllä ollut yhtä luottavainen, vaikken vieläkään uskonut, että Nimra nyt sitten yht'äkkiä olisikin kantavana kaiken jälkeen. Dunaan silti, varmuuden vuoksi. Kyllähän naaras voi laumassakin synnyttää joissain tapauksissa, mutta tässä laumassa oli eräs yksilö, johon en ihan luottanut.

23.3. iglossa kitisi. Ihmevauvat oli sitten todellakin syntyneet! Siellä oli viisi pientä, punaista nakkia, joista enemmän seuraavalla kerralla. Ja ne nimet... nekin selviävät vasta ensi kerralla.

Tuikku

On villiä melskettä, vilinää ja vilskettä pienten tassujen...

Hyvää pääsiäistä kaikille, meiltä ihmisiltä (Terolta ja Tuikulta) ihmisille ja kaikilta rotilta rotilta toisille viiksekkäille ja ristiinkin!

Täällä on aika kamala hulina, kun vanhemmasta poikueesta on poikasia myymättä kaksi tyttöä (i: Markabot, russian blue,sk) - e: Zaya's Blue Moon, (blue agouti, rex). Kauniita ja harvinaisia russian dove agouteja, toinen rex ja toinen sileä. Luonteeltaan ovat todella kiltteja, mutta uteliaita ja leikkisiä. Samasta poikueesta meillä on vielä kolme poikaa, joista yksi odottaa kuljetusta uuteen kotiin ja kaksi on nyt varauksen peruuntumisen vuoksi vielä ilman omaa ihmistä ja kotia: ihanat cinnamon, rex ja blue agouti, sk veijarit. Kaikki kolme poikaa ovat kädessä aivan enkeleitä ja rentoja lötköjä, mutta voi sitä energian määrää, kun ne ovat vapaana ja leikkivät! Meillä onkin Teron kanssa välillä kinaa siitä, kumpi joutuu vahtimaan näiden poikien ulkoilua ja kestämään niiden lukuisat kolttoset!

Tässä ovat vielä hyvää kotia etsivät russian dove agouti naaraat. Eli, jos olet kiinnostunut hieman erikoisemmasta väristä, niin otahan yhteyttä (tiinamus@gmail.com)

  

Tässä vasemmalle sileä blue agouti uros ja oikealla cinnamon rex uros, jotka etsivät vielä omaa ihmistä, joka rakastaisi niitä ja tajoaisi turvallisen kodin.

Tässä ovat poikueesta meille jäävät russian silver agouti tyttöset Nineveh eli Ninni ja Carchemish eli Karkki

Sitten meillä on yksi sijoitusnaaraas Saijalta ja sillä on myös poikaset, joita täytyy totuttaa siihen, mitä elämä ihmisen lemmikkinä on, mutta ei siitä enempää, kun ei ole oma poikue, eikä Saijalta kirjoituslupaa :)

Viimeisenä kerron rakkaimmasta poikueestani. Meidän Bet-Nimra (russian blue agouti, sk), maailman paras luonteinen rotta sekä ihmisiä, että toisia rottia kohtaan, sai poikaset minun lellilapselleni Fin Ch Jerusalemille (5x*) (buff, rex). Jerun luonne on myös ihana ja pysynyt sellaisena, vaikka pääsi astuaan vain vähän yli puoli vuotiaana. Odotin kiihkeästi poikueeseen russian buff rex urosta, mutta... Poikasia syntyi vain viisi, eikä minulla ollut sellaista tuuria. Kerron tästä "pääsiäispoikueesta" lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä vielä kuva rakkaista pääsiäislapsistamme. Lue seuraava postitukseni niin saat tietää esimerkiksi, millaiset nimet Fin Ch Jerusalemin*****  lapset saivat.

 Nyt nauttikaa pääsiäisestä ja rotistanne!

Tuikku